Moskovassa

Nyt jo olen kauempana idassa kuin koskaan.

Ensimmainen yo junassa meni hyvin. Rajalle asti oli hytti tyhja, ja senkin jalkeen leppoisaa. Junissa ei pussilakanoita tunneta, ja loysin lakanan aamulla mytyssa vuoteen reunalta. Taidan joutua viela ostamaan oman lakanan taalta. Joku ottiainen pisti yolla makeasti, mutta muuten nukuin junan jyskeessa oikein hyvin. Itse asiassa koko junamatka tuntui aika hataiselta, vaikka kesti mitalie 14 tuntia. Taitaa olla ajatukset jo niin vahvasti seitseman paivan junamatkassa.

Moskovassa olen vain ajelehtinut. Yritin nahda punaisen torin, mutta se on ensi viikolle asti suljettu - tai niin mina olin ymmartavani. Vanhojen patsaiden puistoon en viitsinyt maksaa sisalle, mutta tulipahan kaveltya. Antikvariaatista ostin viime hetken paniikissa viela muutaman englanninkielisen kirjan. Minulla ei tainnut olla kummempaa ennakkokasitysta Moskovasta, koska kuva siita ei ole jarkkynyt suuntaan eika toiseen. Ihmiset ovat akkiseltaan saman oloisia kuin Pietarissa. Kovin moni ei englantia puhu, mutta viela olen tullut hyvin toimeen. Yksikin vanha herra opasti minut vilkkaan risteyksen yli. Dangerous, here safe.

Jotenkaan en usko nayttavani kovinkaan paikalliselta, mutta ihmiset ovat hakeltyneet joka kerran, kun olen englantia puhunut. Jopa amerikkalaiset turistit.

Toivottavasti junasta loytyy englanninkielista seuraa. Jos ei, niin sanakirja ja valokuvat kotomaasta varmaan helpottavat tutustumista. Ja suomalainen suklaa.

Juna lahtee vasta puolenyon jalkeen, nainkohan saan itseani viihdytettya Moskovan illassa?